Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK
Sivuston remontti on valitettavasti vielä kesken tällä hetkellä, joten kaikki osiot eivät välttämättä toimi tai näy oikein. Päivitykset jatkuvat koko viikon. Pahoitteluni tästä häiriöstä! -Kate-
Sivuston remontti on valitettavasti vielä kesken tällä hetkellä, joten kaikki osiot eivät välttämättä toimi tai näy oikein. Päivitykset jatkuvat koko viikonlopun. Pahoitteluni tästä häiriöstä! -Kate-
Katen lauman tarinoita Lauma Viivin Esittely

Nimi: Chin Des Wivildian. Kutsuma nimenä on Viivi ja lempinimiä sen pari ziljoonaa.. Kuten Vimpula, Vimpsu, Vipsukka, Sipsukka (tulee Viivin diivamaisesta tavasta sipsuttaa vesisateella tai, kun on muuten märkä maa), Sipsu, Vimputti, Vömpytti, Vimpun himpu, jne..

Syntynyt: 28.08. 2009 Kemijärvellä.

Sukupuoli: Naaras.


Rotu: Kolmirotuinen yhdistelmä: emä on siperian husky ja isä karjalankarhukoiran ja bordercollien sekoitus. Passissa lukee hämäävästi ”bastard” (mikä tarkoittaa ’äpärä’, mutta on slangia ja tuota sanaa käytetään negatiivisessa merkityksessä, eli laajemmin jopa ’paskiainen’). ”Mongrel” olisi mielestäni parempi tässä kohti.


Identifiointi:  Rekisteröity x-rotuisena Suomen Kennelliittoon. Sirutettu, rokotettu, rekisteröity (omistajatodistuspaperit on), indetifiointi varmennettu eläinlääkärillä lemmikkieläinpassia varten ja tuomarilla kilpailukirjaa varten.

 Ulkonäkö:

Rakenne: Siro, keskikokoinen, säkä n. 45 cm, paino 17kg. Pystykorvainen, rahtusen suippo kuono, hivenen mantelin muotoiset keskiruskeat ilmeikkäät silmät. Häntä on puolipitkä tuuhea, kiinnittynyt matalalle, levossa suora alhaalla, aktiivisena kiertyy selän päälle loivaksi kaareksi.

Karvanlaatu: turkki on puolipitkä, karkea mutta ei kiilloton. Peitinkarva myötäilee rakennetta, ei ole ”pörröinen, nouseva”.

Väritys: Valkoinen mustin merkein. Maski on musta, jota lävistää valkoinen juova otsalta kuonoon. Kuonossa on valkoista, kirsu musta. Jalat ja tassut muutoin valkoiset, mustia pilkkuja jonkin verran. Alusvilla on valkoista.

Liikehdintä: siroa, aktiivista, ilmavaa, ketterää, vaivatonta. Ravissa astuu hyvin alleen, jolloin matkaavoittava askellus. Osaa myös ”Fox Trotin”, eli ns. lyhyen ravin (sipsuttava askellus, josta mainitsin jo aiemmin).

Terveys: Muutoin ollut kaikin puolin terve. Ainoastaan juoksujen aikaan jättää syömättä (saattaa olla syömättä pitkäänkin), joten tarkoitus on leikkauttaa. Senkin takia, kun pentuja en teetä. Koiraflunssaakaan ei ole sairastanut mulla ollessaan (tuli mulle about 8kk ikäisenä). Joskus pentuna on kuulemma sairastanut vatsakalvontulehduksen ja taistellut hengestään silloin.

Kestää treenikauden fyysisesti erittäin hyvin. Tosin lonkkien takia joudun kiinnittämään erittäin paljon huomiota liikkuvuuteen ja monipuoliseen treenaukseen, mutta toistaiseksi ongelmia ei ole ollut. Joskus talvisin oikein kovilla pakkasilla saattaa aamukankeutta olla (havaittavissa hitaampana heräämisenä), mutta Viivi osaa oma-aloitteisestikin venytellä oikein hyvin :).

Eläinlääkäri todennut seuraavaa:

Lonkat: A/C
Kyynärät: ok.
Silmät: ok
Veriarvot: erittäin hyvät.

Luonne:

Jos kerta rakenne on kuin pienkäyttö siperian huskylla, ja väritys kuin karhukoiralla, niin luonne ja koulutettavuus on kuin borderilla. Oppii erittäin nopeasti ja vaivattomasti, on oma-aloitteinen ja pystyy työskentelemään myös itsenäisesti.

Reagointi asiaan kuin asiaan on nopeaa (ripeä liikkeissään). Uusissa tilanteissa ottaa suht hyvin kontaktia (jos tapahtuu jotakin odottamatonta ja yllättävää). On myös erittäin utelias ja tarkkaavainen.

Koulutuksessa palkkaamisessa käytän enimmäkseen saalisviettiä ja laumaviettiä, mutta joskus myös ruoanhankinta viettiä tai painetta (ei ole sama asia kuin väistämisvietti: sitä en käytä koskaan!!).

Viivin kanssa kouluttaminen ja tokoilu ei olekaan lähtenyt ihan normaalista lähtötasosta vaan alemmalta puolalta: tyttö nimittäin pelkäsi vaikka ja mitä mulle tullessaan, joten ensin oli kuntoutettava traumat pois, ennen kuin pääsimme tokon maailmaan (ei pelkää enää ihmisiä, äkkiliikkeitä, pulloja ja tölkkejä, kovia ääniä, yksinolemista, toisia koiria, korkeita paikkoja eikä matkustamista).

Energiaa riittäisi vaikka muille jakaisi, mutta osaa rauhoittua, kun vaaditaan ja ei ääntele turhanpäiväisyyksiä.

Nykyisin Viivi on luonteeltaan hyvin sosiaalinen. Enää se ei pelkää muita koiria vaan iloisesti häntää huiskuttaen tervehtii jokaista koirapuistossa. Lenkillä vastaantulevat toiset kiinnostaisi vähän, mutta en anna mennä tutustumaan (enkä anna toisten ihmisten rapsutella). Silloin, kun ollaan lenkillä, niin ollaan ”töissä” ja keskitytään olennaiseen, muulloin sitten leikitään ja sosialisoidaan.

Matkustajana Viivi on mitä mainiointa matkaseuraa! Viivistä on tullut oikea reissukoira. (kts. Viivi asuntoautossa).

Pääpiirteittäin voisin sanoa Viivin olevan mulle kuin sielun kumppani. Aina kaikessa mukana, aina turvana (vaikka muuten onkin nössykkä, niin osaa puolustaa tarvittaessa –hyvä niin.), ja aina niin uskollinen.

Viivin tärkein työtehtävä tällä hetkellä on olla mulle apuna Pojun kouluttamisessa ja siinä Viivi onkin oiva kamu. Viivi on toki opettanut mullekin paljon asioita. Ensisijaisesti kärsivällisyyttä. Voitte vain kuvitella, että nuo traumat ei ole helppoja hoidettavia.. Etenkään eroahdistus, mikä Viivillä olikin mittava. Eli ilon ja surun ja turhautumisen ja pettymyksen ja taas onnistumisen kyyneliä on virrannut! Ne opit ovatkin kasvattaneet mua ihmisenä niin paljon, että ovat ehdottoman korvaamattomia.

Kiitos sille jollekin (mikä tai kuka ikinä lieneekään), joka on tuon ihanaisen olennon mulle tänne maan pinnalle sielun seurakseni lähettänyt!

 

©2017 Katen lauman tarinoita - suntuubi.com