Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK
Sivuston remontti on valitettavasti vielä kesken tällä hetkellä, joten kaikki osiot eivät välttämättä toimi tai näy oikein. Päivitykset jatkuvat koko viikon. Pahoitteluni tästä häiriöstä! -Kate-
Sivuston remontti on valitettavasti vielä kesken tällä hetkellä, joten kaikki osiot eivät välttämättä toimi tai näy oikein. Päivitykset jatkuvat koko viikonlopun. Pahoitteluni tästä häiriöstä! -Kate-
Katen lauman tarinoita Lauma Pojun Esittely

 

Poju on saanut oman perheen vuoden alussa. Toki Poikanen aina välillä vierailee pesäkolossamme ja muutoinkin saamme kuulla ja vastaavasti te lukea tamperelaistuneen Boitsun kuulumisia aina toisinaan blogista. Kiitos Pojulle ajastaan Laumassamme!

 

 

Nimi: Poju. Viralliselta nimeltä Rüblik, mutta sitä en käytä, koska Poju on hyväksynyt "Poju"-nimen paremmin.

 

Syntynyt: Arviolta kesä/heinäkuussa 2011 Täyttä varmuutta syntymäajasta ei ole. Arvio perustuu eläinlääkärin lausuntoon.

 

Historia: Pojun historiastakaan eli ole täyttä varmuutta. Meille Poju tuli kuitenkin Pelastetaan Koirat Ry:n kautta Virosta Rakveren tarhalta.

Todennäköisesti Poju on siis ensin ollut katukoira, joka on otettu kiinni tai sitten Pojun emä on ollut tiineenä tullessaan tarhalle kadulta ja synnyttänyt pennut tarhalle. Ainakin toivon, ettei kukaan raakalainen olisi suoraan hylännyt Pojua ja tarkoituksella heittänyt sitä kadulle vaeltamaan..

Tarhalla Pojusta on huolehdittu todella hyvin. Monille tuli varmaan kuvitelma nälkiintyneestä takkukasasta, mutta voin kertoa, ettei Pojulta löytynyt takun takkua eikä kylkiluut paistanut. Kynnetkin oli selkeästi säännöllisesti leikatut ja silmät ja korvat huolletut. Poju on tullut Suomeen täysin laillisesti: sirutettuna, rokotettuna, paperillisena (rekisteröitynä siis) ja eläinlääkärin tarkastamana. 

 

Ulkonäkö: Ulkonäöltään Poju muistuttaa rahtusen sakemannia, mutta seassa on paljon muutakin. Epäilisin esim. kultasta noutajaa tai jopa pyreneittenkoiraa. Selässään Pojulla on kiharaa karvaa ja muutoin karva on puolipitkää, karkeaa, mutta kiiltävää. Häntä on tumma ja hiukan nouseva, kippurahko ja laineikas. Poju on vielä kasvavassa iässä, mutta aikuisena se tulee olemaan about 60-65cm korkea ja painoa on jo nyt n. 20kg.

 

Luonne: Luonteeltaan Poju on erittäin sopeutuvainen. Sopeutuminen meidän laumaamme on sujunut todella hyvin ja nopeasti ilman mitään konflikteja.

Hihnassa Poju osaa käyttäytyä suht hyvin. Vähän yrittää haukahtaa vastaan tuleville koirille, mutta sen saa hyvin nopeasti loppumaan ainoastaan koskettamalla Pojua hiukan ja "äp-äp"-äänteellä. Vetäminen on loppunut kokonaan. Ainoastaan "vetäisee" silloin, jos on hätä ja on pakko päästä tarpeilleen (meillä koirat kävelevät muutoin vierellä paitsi tarpeet tehdään ojaan tai puskaan ja ainoastaan hyvillä alueilla -kuten koirapuistossa- ollaan vapaana).

Kaupan eteenkin Pojun voi hyvin jättää. Se ei hauku turhia siellä. Ainoastaan, jos joku tuntematon ihminen kävelee liian läheltä tai olisi tulossa luokse, niin silloin haukahtaa (mikä on mielestäni hyvä).

Eroahdistusta Pojulla ei ole. Sen voi jättää yksin tai toisen koiran kanssa asuntoon työpäivän ajaksi tai autoon kauppakäynnin ajaksi odottamaan. Ja kun lauma jälleen kohtaa ja isäntä/emäntä tulee takaisin, Poju osaa rauhallisesti tervehtiä. Aluksi se yritti hyppiä vasten, mutta sen olen kitkenyt heti alkujaan pois. Samoin kuin turhan innostumisen jälleen tavatessa (en katso, en puhu, en kosketa ennen kuin koira on rauhallinen).

Rappuja ja autoon nousemista Poju pelkäsi ensin. Mutta nykyisin Poju ei niistä juurikaan hätkähdä. Rappuja ei enää jännitetä, vaikka Poju kulkeekin ne hivenen varovaisesti alas, ylöspäin ei tarvitse yhtä paljon varoa ja auto onkin jo tuttu juttu. Sinne on jopa mukava mennä, kun tietää pääsevänsä kivaan paikkaan. Poju osaa myös rauhoittua autossa tosi hyvin ja yleensä vain katselee maisemia tai nukkuu.

Ruokakupilla Pojua joutuu välillä muistuttamaan, että ensin istutaan ja katsotaan silmiin, vasta sitten saa ottaa ruuan. Mutta se on vain sitä pentumaista malttamattomuutta. Täytyy vain muistaa olla tarkkana, jotta poika ei pääse koskaan "varastamaan" ts. ottamaan ilman lupaa. Samoin on oven kanssa. Välillä joutuu muistuttamaan, mutta muuten menee jo tosi hyvin!

Koirapuistossa ja muualla Poju tulee vallan loistavasti toimeen kaikkien koirien kanssa. Siis myös urosten. Sillä on todella hyvät sosiaaliset taidot ja yhtään konfliktia ei Pojun ja toisen koiran välille ole vielä kertaakaan tullut. Jos vaikkapa koirapuistossa on koira, joka ei ole tasapainoinen, vaan haukkuu tai murisee tai näykkii tai muuten vain on yli-innokas, niin Poju vain osaa vältellä sitä ja leikkii muiden kanssa.

Sisällä Poju on rauhallinen. Suurimman osan ajasta sisällä se nukkuu/lepää ja välillä nousee tarkkailemaan, että mitä se emäntä oikein touhuaa. Välillä saatta haukahtaa ulkoa tulevia ääniä tai ovikelloa, mutta pieni muistutus asiasta riittää ja Poju taas kömpii vain omalle paikalleen nukkumaan. Ulkona Poju ihan luvan kanssa sitten on aktiivinen ja vapaana ollessaan myös leikkii Viivin kanssa (sisällä ei meillä leikitä).

Hermorakenteeltaan sanoisin Pojun olevan sitä keskitasoa. Eli ei mikään hermoheikko pehmis, mutta ei nyt ihan keskiverto sakemannin kovuinenkaan. Tähän mennessä Pojusta on selkeästi erottanut asiat, mistä sillä on negatiivisia kokemuksia (esimerkiksi raput ja korkeat paikat)  verrattuna asioihin, mitkä on sille ihan uusinta uutta. Onneksi Pojun hermorakenne on kuitenkin sen verran hyvä, että esimerkiksi rappupelko oli suhteellisen helppo hoitaa siedättämällä (jo kolmannella kerralla poika totesi, ettei niihin kuole ja käveli ne aivan normaalisti). Rappujen ja korkeiden paikkojen sekä pitkien tummien miehien kohdalla huomasin Pojun selkeästi jännittyvän, mutta kuten taas uuden asian kohdatessan Poju vain oli terveen varovainen (huom! Ei varautunut!) ja utelias. Varautuneisuutta en ole huomannut vielä lainkaan, ainoastaan lievää jännittyneisyyttä, mikä ilmenee välimatkan pitämisenä. Esimerkiksi koirapuistossa, jossa on pitkä tumma mies, niin Poju ensin tarkkailee kauempaa mutta lopulta uteliaisuus kuitenkin voittaa ja kiinnostuneena se menee haistelemaan (sitä nopeammin, mitä pikemmin itse ”näytän sille esimerkkiä” kuten vaikka juttelemalla sille miehelle tai vain menemällä lähemmäksi). Eleet tässä vaiheessa ovat alentuvat, eli koiran kielellä ”kohteliaat”: pää kumarassa mutta rentona alhaalla, korvat luimussa (mutta ei pelon vuoksi) häntä vispaa puolelta toiselle ja nenä käy kiivasta tahtia. Joskus tule jopa ”kylki” edellä osoittaen kunnioitusta ns. varmuuden vuoksi. Jos Pojun antaa ensin rauhassa haistella lahkeita ja silittää vasta sitten, kun se antaa signaalin, niin silloin se myös jää rapsuteltavaksi ja tulee useasti luokse. Kaksi kertaa on käynyt niin, että Poju on ollut vasta tutustumassa mieheen ja mies on jo silloin yrittänyt rapsuttaa, niin Poju on perääntynyt selkä kumarassa (eli ei heti anna koskea), mutta ei kuitenkaan ole murissut tai yrittänyt näykkäistä. Sen jälkeen on nuorukaisella jälleen uteliaisuus voittanut ja on silti mennyt uudestaan tutustumaan mieheen.

Sen sijaan uuden asian kanssa Poju osoittaa heti uteliaisuutta ilman minkäänlaista jännitystä.  Esimerkiksi junaan noustessa Poju vain kiinnostuneena haisteli ensin ja sen jälkeen lauman perässä asteli vaunuun ja omalle paikalleen lattialle, johon sille paikan osoitin. Makuultaan se sitten jatkoi haistelua ja tutustui konduktööriinkin ja sitten, kun paikka tuli tutuksi, niin oli aika nukkua. Eikä siinä ollut sen kummempaa. Henkilöauton kanssa oli sama juttu. Toki ensin sen vanhasta muistista astui esiin negatiivisia kokemuksia, mutta, kun Poju oli pari kertaa pyydetty autoon ja taas pois, niin johan mielikuvat vaihtuivat positiivisiksi.

Laumavietti on Pojulla vahva. Esimerkiksi tokoilussa palkaksi riittää monesti pelkkä kehuminen ja silitykset. Eli vahva miellyttämisen halu löytyy. :) En kuitenkaan anna vahvan laumavietin yltyä vartioimisvietiksi, koska vartiokoiraa ei tarvita. Joskus Poju saattaa haukahtaa ulkoa kuuluvaa ääntä, mutta, kuten jo edellä mainitsin, sen olen kitkenyt pois. Samoin ovikellokäyttäytyminen on tehty selväksi. Ja päivän selvää on sekin, että lenkillä vastaantulijoille ei haukuta.

Laumavietti näkyy myös lähellä pysymisenä. Eli vapaana ollessaan pysyttelee suhteellisen lähellä ja jos liikutaan eteenpäin, niin kulkee ”lauman jäljessä” eli joko perässä tai vierellä, mutta pitää suhteellisen paljon jo automaattisesti kontaktia yllä ja seuraa mielellään joka paikkaan ihmistä (ei siis mene itse edellä).

Saalistusviettiä ei juurikaan ole. Mitkään lentävät esineet tai asiat tai pikkuotukset kuten oravat ei tunnu kiinnostavan. Tietenkin jos vaikka lenkillä pikkueläimet kiinnostaisikin, niin se ei tulisi ilmi, koska en anna jahdata mitään. Lentävät koiranlelutkaan ei tunnu pahemmin kiinnostavan, mutta tavaroiden suussa kantaminen on erityisen kivaa!  Selkeästi noutajaa ja sopisi varmasti lintukoiraksi. Saalistusviettiä ei ilmaannu edes vetolelujen kanssa. Poju vain katselee kummissaan, että mitä toi emäntä yrittää, jos narupallon kanssa heilun sen edessä. Silloin se saattaa kummissaan haukahtaa parisen kertaa, mutta itse leluun tarttuminen ja vetäminen ei yksinkertaisesti kiinnosta. Lentävän pallon perään saattaa joskus vain katsoa ja ottaa pari epävarmaa askelta, mutta silloinkin päättää tulla kuitenkin takaisin emännän jalkoihin pyörimään ja ottaa katsekontaktia.
 

Tulevaisuus: Poju on minulla vain sijoituksessa rescue-koirana ja tarkoitus on löytää sille oma perhe. Toivon Pojun löytävän hyvän loppuelämän kodin ja ennen kaikkea kodin, jossa laumanjohtaja-käsitys on suurinpiirtein samanlainen kuin itsellänikin. Poju on sen verran "helppo" koira, että se sopii myös ekaksi koiraksi, mutta toiveena olisi saada sille lauma, jossa olisi jo aikaisempaa kokemusta koirista ja mahdollisesti myös koirakaveri. Tietenkin olisi parasta, jos Poju pääsisi jollekin tuttavalleni, jotta voisin olla varma kodista. Jos Poju ei kuitenkaan kotia saa tässä vuoden sisällä, niin sitten pidän sen itse. Vuoden jälkeen mun on siitä enää turha yrittää luopua. :)

Poju asuu tällä hetkellä siis kaupungissa kaksikerroksisessa rivitalossa ja sopii sekä kaupunkiin että maalle asumaan, kerrostaloon tai omakotitaloon. Parhain koti Pojulle on sellainen, jossa se saa liikuntaa riittävästi, aktiviteettiä aivotoiminnalle ja rajat sekä rakkautta.

Tällä hetkellä Pojun ja Viivin kanssa liikunnan ja aktiviteetin määrä on seuraavanlainen: Aamulla kävelyä/juoksupyrähdyksiä reilut 6km. Iltapäivällä kävelyä n.2 km ja koirapuistossa vapaana juoksemista n.1h. Illalla on enää iltapissitys n. 3km tai sitten vähemmän matkaa ja enemmän tokoa. Tokoa otan keskimäärin jokatoinen päivä kentällä n. tunnin ajan, mutta kyllä sitä tulee joka päivä treenattua erilaisissa tilanteissa, kuten ruokakupilla, ovella ja parin minuutin harjoittelupätkinä sisällä.

Meillä koirat saa ruuan kahdesti päivässä: eli aamulenkin jälkeen klo 7.00 ja päivällä iltapäivällä lenkin jälkeen klo 16-17.00. Yhtään ruoka-aineallergiaa en ole huomannut, Poju syö tällä hetkellä Jahti&Vahti pentusafkaa veteen liotettuna. Viikonloppuisin on tapana antaa myös luu ja koulutuksessa makupalana käytän ihan vain pilkottuja nakkeja, silloin, kun ruualla palkkaan. Tarkoitus on siirtyä Pojunkin kanssa tuoreliha/riisi/piimä/rustoluu/kasvis-linjalle, mutta syödäänpä ensin tuo pentusäkki pois :)

Jos olet kiinnostunut Pojusta, niin ota yhteyttä viekusta. Ja toki saa kysellä lisää ihan muutenkin vain! Vastaavasti kannattaa laittaa sähköpostia osoitteeseen katenlauma@gmail.com. Vastaan kaikenlaisiin kysymyksiin varsin mielelläni. Pojun kanssa jäämme odottelemaan yhteydenottoja. :)

Lisätietoa saat halutessasi myös täältä.

 

©2017 Katen lauman tarinoita - suntuubi.com